Yhdistyksen SolarMeter 6.5 UVI-mittari vuokrauskäyttöön

Mikä on SolarMeter 6.5 ja mihin sitä käytetään?

SolarMeter 6.5 on UVI-mittari eli ultravioletti-indeksiä mittaava laite, joka mittaa UV-säteilystä D3-vitamiinituotannon mahdollistavan aallonpituuden osan. Ultraviolettisäteily on suurina annoksina vaarallista ihmisille sekä myös eläimille; liiallinen ultraviolettisäteilylle altistuminen aiheuttaa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä iho- ja silmävaurioita (palovammoja). Myös liian vähäinen UV-säteilyn saanti aiheuttaa ongelmia UVB:ta D3-vitamiinituotantoon tarvitseville lajeille, sillä iholla tapahtuva D3-vitamiinisynteesi on välttämätöntä niin elimistön kalsium-aineenvaihdunnalle, kuin koko eläimen hyvinvoinnillekin. Mittaria käyttämällä varmistat, että eläimesi saa sen hyvinvoinnin kannalta oikean määrän UV-säteilyä terraariossaan.

Eri lajit vaativat erilaiset UVI-lukemat riippuen lajin käyttäytymisestä (aktiivisuusaika luonnossa) sekä levinneisyysalueesta (aavikko, sademetsä, aro jne.).  Baines yms. (2010) ovat määritelleet asteikoin, Ferguson Zonen, jossa on neljä yleispätevää UVI-aluetta eri lajeille.

Nämä alueet ovat:

Käyttäytymistyyppi UVB-suositus Esimerkkilajeja
Alue 1
(Zone І)
hämäräaktiivinen tai varjossa viihtyvä, ajoittain lämpöön hakeutuva varjostaen
UVI 0–0.7
Harjasgekko Leopardigekko
Tokeegekko
Alueiden 1 ja 2 välillä Viljakäärme
Mattopyton
Alue 2
(Zone ІІ)
osittain/satunnaisesti auringossa paistatteleva ja lämpöään säätävä varjostaen
UVI 0–1.0
tai
lämmittelypaikalla
UVI 1.1–3.0 (maksimi)
Muurigekko
Gargoylegekko
TuliskinkkiKuningaspyton
Siankärsäkäärme
Alueiden 2 ja 3 välillä lämmittelypaikalla
UVI 1.1–3.0 (maksimi)
Sinikieliskinkki
Pantterikameleontti
Pannukakkukilpikonna
Alue 3
(Zone ІІІ)
suoraan tai osittain auringossa paistatteleva ja lämpöään säätävä lämmittelypaikalla UVI 2.9–7.4 (maksimi) Jemeninkameleontti
Nelivarvaskilpikonna
Kreikankilpikonna
Leopardikilpikonna
Alueiden 3 ja 4 välillä Parta-agama
Iguaani
Punakorvakilpikonna
Alue 4
(Zone ІV)
keskipäivän auringossa paistatteleva ja lämpöään säätävä lämmittelypaikalla
UVI 4.5–8.0 (maksimi)
Chuckwalla
Piikkihäntäagama
Sarvikuonoleguaani

 

Kattavamman lajilistan löydät täältä.

Olen aiemmin käyttänyt SolarMeter 6.2 UVB-mittaria, miten se eroaa SolarMeter 6.5 UVI-mittarista?

SolarMeter 6.2 on UVB-mittari eli se mittaa kokonaisuudessaan UVB-säteilyn (aallonpituudet 290-320nm) määrän mikrowatteina neliösenttimetriä kohden (µW/cm2). SolarMeter 6.2 ongelma on se, että UVB:n määrä mikrowattina neliösenttimetriä kohden ei ole UV-lampuissa vakio (toisin kuin luonnossa) vaan riippuvainen lampun spektristä ja valmistajasta. Tästä syystä nykytiedon mukaan SolarMeter 6.2 ei ole yksistään riittävä työkalu terraarioeläinten oikeanlaisen valaistuksen mittaamiseen.

Kuinka SolarMeter 6.5 käytetään?

SolarMeter 6.5 käyttäminen on todella helppoa; mittarissa on vain yksi ON/OFF nappi. Mittarin päässä oleva sensori osoitetaan UV-lamppua kohti ja samalla painetaan napista, jolloin mittari antaa näytölle UVI-lukeman.

Käyttöohjeet:

Käytä laitetta normaalissa huoneenlämmössä. Älä altista laitetta iskuille, kosteudelle tai pölylle. Tarvittaessa puhdista laite kuivalla, pehmeällä liinalla. Älä käytä puhdistusainetta.

  • Suosittelemme käyttämään suojalaseja valaistusta tarkistaessasi
  • Pidä UV-valonlähteitä päällä vähintään tunti ennen mittauksen aloittamista
  • Avaa mittarin suojakotelon yläläppä. Osoita mittarin päässä olevaa sensoria kohti valolähdettä. Älä kosketa sensoria tai laita mittaria kiinni valonlähteeseen
  • Paina On/Off – kytkintä mittarin näytön alapuolella ja näytölle ilmestyy lukema
  • Lukema näytöllä kertoo mitatun valon UVI-lukeman
  • Pidä mittaria paikassa, josta haluat mitata lukemaa. Kääntele mittaria nappia painaen selvittääksesi parhaan mahdollisen kulman, josta saat korkeimman lukeman näytölle.
  • Selvittääksesi UVI:n määrän jonka eläimesi saa lämmitellessään, pidä mittaria lämmittelypaikalla siten, että mittarin sensori on eläimen selän korkeudella suunnattuna suoraan UVB-valonlähteeseen.
  • Kun tarkistat valonlähteen tehon heikkenemistä ajan myötä, muista mitata aina samalta etäisyydeltä ja samassa kulmassa.
  • UV-valaistus tulee vaihtaa, kun UVI-määrä ei ole enää riittävä eläimen vaatimuksiin.

SolarMeter 6.5 saat kätevästi vuokrattua käyttöösi yhdistyksemme verkkokaupasta.

Lähde:

Ferguson G.W., Brinker A.M., Gehrmann W.H., Bucklin S.E., Baines F.M., Mackin S.J. (2010) Voluntary exposure of some western-hemisphere snake and lizard species to ultraviolet-B radiation in the field: how much ultraviolet-B should a lizard or snake receive in captivity? Zoo Biology 29: 317–334.

Herppien ulkoiluttaminen

Kesä on avattu!

Ovien avautuessa parvekkeille ja terasseille terraarioiden pakovarmuuden tärkeys korostuu entisestään; valon määrä ja huoneiden kohoava yleislämpötila lisäävät useissa lajeissa aktiivisuutta. Ovellisissa terraarioissa on oltava lukko ja päältä avoimet terraariot on varmistettava niin, ettei lemmikki pääse niistä pois omin luvin.

Yleisimmät Suomessa lemmikkinä pidettävät kuristajakäärmeet, viljakäärmeistä isompiin kuningasboiin, ovat hämärä- ja yöaktiivisia lajeja, joille ulkoilu on ennemmin stressin kuin ilon aihe. Lemmikkinä pidettävät liskot ovat vikkeliä, eivätkä sovellu minkäänlaisiin valjaisiin kytkettäviksi. Lisäksi on hyvä ottaa huomioon, että Suomen sää – kesälläkään, ei vastaa useimpien lajien luonnonmukaisia olosuhteita. Esimerkiksi vaihtelevat lämpötilat ja pihamaan eläimelle vieraat bakteerikannat saattavat altistaa ikäville sairauksille.

Kilpikonnien ulkoilutus on lajista riippuen jopa suositeltavaa. Yleisimmät lemmikkinä pidettävät maakilpikonnalajit, kuten nelivarvaskilpikonna sekä kreikankilpikonna, hyötyvät auringon UV säteilystä, lämmöstä ja maan antimista. Kilpikonnienkin ulkoilulle kuitenkin on muutamia, tärkeitä ohjenuoria;

Älä vie kilpikonnaa ulos liian aikaisin, odota, että maa lämpeää. Vaikka ulkona olisikin jo yli 15 astetta, maa voi olla huomattavasti kylmempi tai pintaa syvempää jäässä.

Älä ikinä jätä kilpikonnaa vapaaksi pihamaalla ilman valvontaa. Kilpikonna osaa olla halutessaan yllättävän nopea ja kykenee maastoutumaan ympäristöönsä.

Paras ulkoilupaikka kilpikonnalle on erityisesti ulkoilua varten rakennettu aitaus. Aitaukseksi ei riitä pelkkä kanin ulkohäkin tapainen ratkaisu, jossa on vain seinät ja katto; myös aitauksen pohja on suuniteltava tarkoin. Aitauksen kattavan alueen alle on rakennettava kilpikonnan pakomatkan estävä pohja, joka voi olla esimerkiksi kiveä tai verkkoa.

Myös suokilpikonnien ulkoilutus näille rakennetuissa omissa piha-lammissa on mahdollista. Näidenkin ympärillä oleva maapohja on hyvä varmistaa ja lammen ylle asentaa verkkokatto.
Älä koskaan vapauta kilpikonnaa luonnonvesistöön.

Hyvää ja antoisaa kesää kaikille!
Suomen Herppiharrastajat ry

teksti: Johanna Uski

Herppejä hoitavat eläinlääkärit

Suomen Herppiharrastajat ry on listannut matelijoita (ja eksoottisia eläimiä) hoitavia eläinlääkäreitä Suomessa, jotta harrastajien olisi helppo löytää sairastapauksissa apua nopeasti ja mahdollisimman läheltä. Mikäli listalta puuttuu matelijoiden hoitoon perehtyneitä eläinlääkäriasemia/eläinlääkäreitä tai jo listatulla klinikalla on tapahtunut muutoksia hoidon saatavuuden suhteen, niin otamme tiedot mielellään vastaan sähköpostitse: shh (at) herppi.net.

Tietoja päivitetty 8/2020

Espoo:

Eläinlääkäriasema Arkki
Ymmerstanportti 2
02750 Espoo
puh: 09 505 0839
Arkisin 9-20, la 10-14

Espoon Eläinsairaala
ell Rosa Mai
Kurjenkellontie 14
02270 Espoo
puh: 0201 800 710
Soittoaika ma-pe klo 7.30-21
Päivystys ympäri vuorokauden 0600 418 801

Hattula:

Evidensia Eläinsairaala Vethaus
Päivärinne 1
13880 Hattula
puh: 0201 800 820
Päivystys 24h

Helsinki:

Yliopistollinen Eläinsairaala
ell Marcus Candido ja Jenni Ranki
Koetilantie 2
00790
Helsinki
puh. 02 941 572 01
Ajanvaraus: ma-pe klo 8:15-11:00 ja 12:15-15:30 

Joensuu:

Eläintohtori Kivuton
ell Kirsi Mäkimattila
Reijolantie 1
80330 Reijola

puh: 013 223 262
Ajanvaraus: ma-pe 8-20 la 9-15 

Jyväskylä:

Eläinklinikka Tähti
ell Hanne Jokinen
Pajatie 3
40630 Jyväskylä
puh:
010 239 3750

Kajaani:

Eläinsairaala Countrypolis Oy
ell Heidi Kemppainen
Kirkkoahontie 115
87910 Linnantaus
puh:
010 271 1950
ma-to 8-18 pe 8-16

Kokkola:

Pieneläinklinikka Kokko-Vet Oy
ell Taina Lehtonen
Kansakoulukatu 24
67200 Kokkola
puh. 06 822 0455

Kouvola:

Evidensia Kouvolan eläinsairaala
ell Deivi Aljaste
Palomäenkatu 54
45100 Kouvola
puh: 05 311 5123
Ma, ke, pe 8-17, ti, to 8-20

Kuopio:

Kuopion yksityinen eläinlääkäriasema
ell Sirje Salmela
Kiekkotie 2 (Puijonlaakso)
70200 Kuopio
puh:
017 282 1268
Ma-to 8-18 pe 8-17

Naantali

Evidensia Naantali
ell Daniela Heikel
Tullikatu 12
21100 Naantali
puh: 020 1750 130 (soita etukäteen, hoitomahdollisuudet rajalliset)

Ma-to 8.30-17, pe 8.30-16

Nokia:

Nokian pieneläinklinikka
ell Tatiana Pietilä
Sipiläntie 2 (Valintatalon kiinteistö)
37140 Nokia
puh:
040 745 3102
Ajanvaraus: Ma -to 09 – 19, pe 09 -16

Oulu:

Eläinlääkäriasema Ouluvet
ell Raimo Kekkonen
Krouvintie 5
90400 Oulu

puh: 08 535 5200
Avoinna: ma-to 9-19 pe 8-16
Ajanvaraus: ma 8-18 ti-to 9-16 pe 8-14

Oulun Eläinklinikka
ell Ilkka Lakovaara
ell Iida-Maria Putila
Metsokankaantie 3
90420 Oulu/Kaakkuri

puh: 08 554 5850
Ajanvaraus: ma-pe 7–20:30, la-su 9-17

Eläinlääkäriasema Lemmikki
ell Riitta-Liisa Rajaniemi
Teknologiantie 5B
90570 Oulu

puh: 08 311 5866
Ajanvaraus: ma-to 9-17 pe 9-14

Oulun kaupungineläinlääkäri
Poratie 7
90140 Oulu

puh:
044 703 6780

Porvoo:

Eläinklinikka Avec
ell Pilvi Lassila
Asentajantie 10
06150 Porvoo
puh: 040 560 1150
ma-pe 8-20, la-su 9-15 

Eläinklinikka Linnunmäki
ell Gisle Sjøberg
Laversintie 1
06830 Kulloo

puh: 050 339 9945
Ajanvaraus: arkisin 9-17

Seinäjoki:

Evidensia Seinäjoki
ell Maria Hautala ja Miia Nyrhilä
Ravitie 8b (raviradan parkkipaikka)
60120 Seinäjoki
puh: 0201 750 180

Evidensia Kapernaumi
ell Merja Vuorus-Volama
Teollisuustie 18b Kapernaumi
60100 Seinäjoki
Puh: 0201 750 340

Tampere:

Hervannan eläinlääkärit
Ylioppilaankatu 6-8
33720 Tampere

puh: 03 318 1333
Ma 9:15-19:00 Ti-Pe 9:15-17:00 

Turku:

Evidensia Turku
ell Christa Finnberg
Itäinen Rantakatu 66
20810 Turku

Puh: 0201 800 780
Ajanvaraus ma-to klo 8-20, pe klo 8-16

Eläinlääkäriasema Pet-Vet Oy
ell Sari Rytkönen
Biolinja 20
20750 Turku
Puh: 
02 232 0111
Ma-Pe 8-18, La 9-16

Vantaa:

Eläinlääkäri Johanna Raulio
Vantaanrinne 14
01730 Vantaa
puh: 040 061 9985
Avoinna arkisin sopimuksen mukaan 11.30-18.30

Eläinklinikka Peninkulma
ell Pilvi Lassila
Haarikkotie 1
01350 Vantaa
puh: 050 461 0046
Arkisin 8-19, la 9-14

Evidensia Tammisto
ell Delphine Laniesse
Tammiston Kauppatie 29
01510 Vantaa
puh: 0201 8007 30
Päivystys 24h

CITES-lainsäädännön vaatimukset

Valitettavan monet matelijalajit ovat luonnossa uhanalaisia ja lajien menestymisen mahdollisuuksia luonnossa heikentää omalta osaltaan salakuljetus. Lainsäädäntömme suojelee lajien luonnonvaraisia kantoja CITES-lainsäädännön avulla. Nämä säädökset tuovat tiettyjä vaatimuksia myös uhanalaisten lajien kauppaan Suomessa.

Jos myyjällä ei ole tarjota kaupantekohetkellä papereita, etenkin uhanalaisten lajien kohdalla on suuri riski, että eläin on salakuljetettu, laittomasti kasvatettu tai luonnosta pyydetty. Vaikka itse eläimen alkuperään ei liittyisikään laittomuuksia, voi sen välittänyt taho kuitenkin toimia jossain tilanteessa lainvastaisesti, mikäli alkuperätodistusta ei anneta eläimen mukana.

Lue lisää

Kasvattajatodistus, kauppakirja ja EU-todistus

Kaikki CITES II sekä EU:n B-liitteeseen kuuluvat lajit vaativat kaupankäyntiin alkuperätodistuksen, joka voi olla joko kasvattajatodistus tai CITES-todistus. CITES II ja/tai B-liitteeseen kuuluvat mm. kaikki maakilpikonnat, boat ja pytonit, jotka eivät kuulu CITES I tai EU:n A-liitteeseen. Lajilistat löydät täältä.

Suomen Herppiharrastajat ry:n suositus on, että kaikille Suomessa kasvatetuille matelijoille, sammakkoeläimille ja selkärangattomille tehdään kasvattajan toimesta alkuperätodistus. Lisäksi yhdistys suosittelee käyttämään kauppakirjaa alkuperätodistuksen ohella myytäessä eläintä, joka ei ole myyjän itsensä kasvattama.

Yhdistys on tehnyt yhteistyössä Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) kanssa  kasvattajatodistuksen sekä kauppakirjan, jotka voit ladata tästä:

Lue lisää

Vieraslaki ja sen vaikutus herppiharrastukseen

EU:n lainsäädännön mukainen vieraslajilaki astui voimaan tämän vuoden alusta. Laki määrittelee listan eläimiä ja kasveja, jotka ovat kiellettyjä Suomessa. Tälle listalle kuuluu mm. yleisesti lemmikkinä pidetty punakorvakilpikonna.

Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta (1709/2015) ja siihen liittyvä unionin luettelo on astunut voimaan 3.8 2016. Laki pohjautuu EU:n vieraslajiasetukseen, jossa säädetään toimenpiteistä, joilla jäsenvaltiot pyrkivät estämään haitallisten vieraslajien tuonnin EU:n alueelle ja niiden leviämisen täällä.

Meille harrastajille, lemmikin omistajille ja eläinkaupan pitäjille tämä tarkoittaa sitä että listalla olevia lajeja, kuten esimerkiksi punakorvakilpikonnaa (Trachmys scripta), ei saa myydä tai maahantuoda.

Lue lisää

Yhdistyksen vastine SEY:lle 16.5.2020

Suomen Herppiharrastajat ry:n vastine 15.5.2020 julkaistuun Suomen eläinsuojeluyhdistyksen (SEY) ylläpitämän Eläinten ystävä – verkkolehden artikkeliin ”Eksotiikkaa eläintoreilta? Eläintauteja ja uusia infektiotauteja levittäviä markkinapaikkoja löytyy yllättävän läheltä”.

Artikkelissa verrataan Kiinan villieläintoreja, joissa myydään luonnosta pyydettyjä eläviä ja kuolleita ns. eksoottisia eläimiä syötäväksi sekä lääkinnällisiin tarkoituksiin, Euroopassa pidettäviin ja kolmen kuukauden välein yhden päivän kestäviin matelijamessuihin, joihin pääsääntöisesti matelijakasvattajat ja -harrastajat kerääntyvät ympäri Euroopan myymään omia kasvattejaan, ostamaan uusia eläimiä toisilta kasvattajilta sekä tapaamaan muita harrastajia. On päivänselvä asia, että näitä kahta asiaa ei pidä eikä voi verrata keskenään kuten SEY artikkelissaan tekee.

On täysin totta, että myös Eurooppaan kuljetetaan luonnosta pyydettyjä eksoottisia eläimiä ja etenkin olosuhteiden valvonta on heikkoa, koska eläinten maahantuontia ja kauppaa valvotaan lähinnä CITES-lainsäädännön näkökulmasta. Mutta villieläinmarkkinoilla ei ole mitään tekemistä tavallisen suomalaisen eksoottisen eläimen omistajan kanssa. Villieläinmarkkinoiden rinnastaminen Suomessa tai edes Euroopassa tapahtuvaan matelijoiden, sammakkoeläinten ja selkärangattomien harrastamiseen luo täysin vääränlaisen kuvan harrastuksesta, koska valtaosa harrastettavista eläinlajeista on elänyt lemmikkinä jo monta sukupolvea. Esimerkiksi useita käärme- ja liskolajeja on kasvatettu lemmikiksi jo vuosikymmeniä (mm. viljakäärmeettä 1970-luvulta lähtien), joten eksoottisten zoonoosien tarttuminen ihmisiin tällaisten eläinten kautta on todella kaukaa haettua.

Kuten SEY artikkelissaan kirjoittaa, esimerkiksi Saksan Hammissa pidettäviltä Terraristika-messuilta voi periaatteessa kuka tahansa ostaa mitä tahansa, eikä järjestäjät pysty valvomaan kaikkien messuille tuotavien eläinten kuntoa tai papereiden oikeellisuutta, mutta tästä syystä ostajan tuleekin olla se valveutunut osapuoli. Suomen Herppiharrastajat ry:lla oli jo vuonna 2015 teemana ostajan tiedostamiseen panostava teema ”Älä osta paperitonta matelijaa – tiedä eläimen alkuperä!” ja yhdistys suosittelee aina valitsemaan lemmikiksi kasvatetun eläimen luonnosta pyydetyn sijaan sekä vaatimaan eläimelle tarvittavat dokumentit kuten kasvatustodistuksen, kauppakirjan ja tarvittaessa CITES/EU-todistuksen. Valveutunut harrastaja ei tue laitonta eläinkauppaa tai ns. villieläinmarkkinoita.

SEY kirjoittaa, että pidemmän aikavälin ratkaisu voisi olla ns. positiivilista, joka sallii ainoastaan tiettyjen eläinlajien kasvatuksen ja kaupan. SHH ry on ehdottomasti eri mieltä, koska ei näe, että matelijat, sammakkoeläimet ja selkärangattomat ovat lemmikkieläiminä yhtään sen todennäköisempiä zoonoosien levittäjiä kuin lemmikkinisäkkäätkään. Yhdistys vastustaakin myös tästä näkökulmasta SEY:n ajamaa positiivilistan kirjaamista tulevaan eläinsuojelulakiin. Matelijat, sammakkoeläimet ja selkärangattomat ovat erinomaisia ja suosittuja lemmikkejä, josta kertoo esimerkiksi se, että Suomessa on tälläkin hetkellä lemmikkinä vähintään 314 erilaista lajia matelijoita ja sammakkoeläimiä sekä yli 200 eri lajia selkärangattomia.

Suomen Herppiharrastajat ry kokee todella pöyristyttävänä, että Suomen eläinsuojeluyhdistys käyttää vallitsevaa tilannetta ja pandemiaa oman agendansa eli positiivilistan ajamiseen. Suomalaisten omistamat matelijat, sammakkoeläimet ja selkärangattomat tai niiden harrastaminen ylipäätään eivät ole potentiaalinen uhka zoonoosien leviämiselle.

Suomen Herppiharrastajat ry
16.5.2020

Ruusuboa


RUUSUBOA – Lichanura (ent. Charina) trivirgata ssp. 


ULKONÄKÖ JA KOKO

Aikuisena n. 70-90cm. Ruumis on muodoltaan melko tukevarakenteinen ja ruusuboalla on pieni pää vankkaan ruumiiseensa nähden. Väritys vaihtelee mustavalkoraidallisesta kuparinruskean harmahtavaan ja vaaleanpunaiseen, aina alalajista ja lokaliteetista riippuen. Ulkomailla ruusuboista on myös jalostettu erilaisia värimuotoja, kuten esimerkiksi anerytistinen sekä amelanistinen (albino).


ELINIKÄ

 Noin 15-30v, jopa vanhempia yksilöitä on tavattu vankeudessa.


L.t.t.poikanen3[2409]


ELINALUE LUONNOSSA

Ruusuboa on ainoa Yhdysvaltojen alkuperäinen boalaji. Niitä löytyy kuivilta, karuilta vuoristoalueilta ja laaksojen rinteiltä Yhdysvaltojen länsiosista, Meksikosta ja Bajasta aina Arizonan aavikoille ja Kalifornian kukkuloille saakka. Ruusuboista löytyy useampia alalajeja, kuten Meksikon ruusuboa (L.t.trivirgata), Aavikkoruusuboa (L.t.gracia), sekä Kalifornian rannikkoalueilla asuva Keski-Bajan ruusuboa L.t.saslowi. Usein matelijaharrastajat käyttävät tieteellisiä nimiä sekaannusten välttämiseksi. Kaikilla alalajeilla ei ole suomennettua nimeä, eikä alalajeja mielellään risteytetä keskenään lajin tulevaisuuden takaamiseksi.

HOX! Ruusuboa kuuluu kansainvälisessä CITES-lainsäädännössä B-liitteeseen, eli se vaatii aina itselleen alkuperätodistuksen.


TERRAARIO

Yhdelle yksilölle käy noin 70 cm leveä, 40 cm syvä ja 30-40 cm korkea terraario. Vaikka ruusuboat tykkäävät kiipeillä jonkin verran, niin tärkeintä on kuitenkin terraarion pohjapinta-ala. Pohjamateriaalia saa olla paksulti, sillä ne tykkäävät kaivautua siihen. Sopivaa pohjamateriaalia ovat esimerkiksi talouspaperi (poikasilla tai karanteenissa), Snake Chips/Snake Aspen tai sekoitus kuivattua Plantation Soilia, kuorikatetta ja pölisemätöntä hiekkaa. Myös ruusuboien luonnonmukaista elinympäristöä mukailevat kalliot ja kivikkoiset jyrkänteet voi järjestää terraarioon kivien tai laastilla käsiteltyjen styrokspalojen avulla. Vain mielikuvitus on rajana. Mikäli terraarioon tekee kivikkoisia kasoja, ne kannattaa liimata yhteen, jotta eivät romahda ruusuboan päälle.


RUOKAVALIO

Pakasteesta sulatettuja jyrsijöitä.


L.t.t.poikanen2[2408]


LÄMPÖTILA, KOSTEUS JA VALAISTUS

Ruusuboien hoito on melko samanlaista kuin viljakäärmeillä. Lämpötilat saavat nousta päiväsaikaan lämmittelypaikalla yli 30°C saakka ja viileässä päässä olla noin 21-23°C. Yöllä voi olla viileämpää. Korkealla kallioisissa vuoristoissa yölämmöt laskevat joskus jopa +10°C tai alemmas. Lämmittelypaikan voi helpoiten järjestää sopivan tehoisella lämpömatolla tai kaapelilla ja termostaatilla. Sekä lämpimässä, että viileämmässä päässä tulee olla sopivasti piilopaikkoja, sillä ruusuboat viihtyvät niissä etenkin päiväsaikaan.

Ruusuboat (etenkään aavikkoruusuboat) eivät kestä juurikaan ylimääräistä ilmankosteutta, sillä siitä voi seurata niille helposti hengitystietulehdus. Tästä syystä hyvä ilmanvaihto ruusuboien terraariossa on tärkeää. Pieni vesikuppi terraariossa riittää, eivätkä ne tarvitse ns. wetboksia, kuten jotkin muut lajit. Mikäli huomaa nahanluonnin lähestyvän voi terraariota sumuttaa kevyesti parina iltana, mutta tämä edellyttää hyvää ilmanvaihtoa. Yleensä ne luovat nahkansa ongelmitta. Valaistuksena ruusuboille riittää vuorokausirytmin saamiseksi huoneenvalo tai ledivalolista. Ruusuboat pitävät talvella mielellään ns. talvilevon, jolloin ruokinta lopetetaan hyvissä ajoin, lämmöt lasketaan alemmas, vuorokausirytmiä lyhennetään ja lopulta valot sammutetaan kokonaan. Tämä onnistuu kotioloissa ilman viileäkaappiakin, mutta mikäli halutaan lisäännyttää lajia, vaatii se usein kunnollisen talvilevon järjestämisen oikeissa olosuhteissa. Joskus saattavat itsestään lopettaa syömisen talven ajaksi taikka helmi-toukokuussa, jolloin niillä on lisääntymisaika.


KÄYTTÄYTYMINEN

Ruusuboa on rauhallinen, pääosin hämäräaktiivinen laji. Sitä saattaa myös nähdä liikkeellä päiväsaikaan, etenkin keväisin kun lisääntymiskausi on käsillä tai kun boa on nälkäinen. Laji lisääntyy suhteellisen helposti vankeudessa, mikäli oikeanlainen talvilepo järjestyy. Ruusuboa on rauhallinen käsiteltävä, kunhan käärme ensin huomaa, että lähestyvä asia onkin käsi eikä ruoka. Ne ovat ahneita syömään. Ruusuboa on oikein sopiva laji aloittelevallekin harrastajalle!


SAIRAUDET

L.t.t.poikanen1[2405]

Yleisesti ottaen ruusuboat sairastavat harvoin. Yleisin oire on syömättömyys. Mikäli ruusuboa kieltäytyy ruuasta, kannattaa miettiä ovatko olosuhteet oikein. Myös vuodenaika (kevät) voi vaikuttaa. Joskus ruusuboat myös stressaavat liiallisesta käsittelystä tai yhtäkkisestä ympäristönmuutoksesta, etenkin poikasena. Tähän auttaa käärmeen oma rauha ja aika. Koska ruusuboan poikaset syntyvät yleensä loppusyksystä, monet kasvattajat pitävät niitä ensimmäisen talven yli itsellään ennen luovuttamista uuteen kotiin. Tämä juurikin mahdollisen talvilevon järjestämisen tai poikasen toimimisen varmistamisen takia. Joskus ulkomailta hankitun ruusuboan kanssa saattaa olla ongelmia pakastetun ja sulatetun jyrsijän syömisen opettelun kanssa (joissakin paikoissa ulkomailla syötetään yhä eläviä jyrsijöitä).

 

Mikäli sinulla on ongelmia oman ruusuboasi kanssa, kannattaa kääntyä muiden ruusuboaharrastajien puoleen ja kysyä heiltä neuvoja.

©Heidi Heikkinen – 2019


 

Kevään tapahtumat 2019

Suomen Herppiharrastajat ry esittäytyy tämän kevään aikana kahdessa messutapahtumassa, Jyväskylässä ja Helsingissä. Messuilla on nähtävillä erilaisia matelijoita ja selkärangattomia. Voit myös liittyä jäseneksi sekä pääset tekemään herppiaiheisia ostoksia.

Tervetuloa osastollemme!

Terveisin
SHH ry:n messutiimi,
Mirva, Jenna, Johanna, Mette ja Riina

Suomen Herppiharrastajat ry:n vuosi 2018

Vuosi 2018 on ollut muutosten vuosi. Suomen Herppiharrastajat ry:n logo muuttui, kotisivut muuttuivat, Facebook-sivujen nimi muuttui Herppi.netistä Suomen Herppiharrastajat ry:ksi ja yli 15 vuotta käytössä ollut herppi.net-keskustelufoorumin oli tarkoitus kadota bittiavaruuteen vuoden loppuun mennessä. Pitkäaikaisen tiedon lähteen ja keskustelualueen kohtalo oli jo päätetty kesällä vuosikokouksessa yksimielisesti ja ajatuksena oli sulkea keskustelupalsta useamman vuoden erittäin vähäisen käytön vuoksi, mutta lokakuussa suunnitelmat kuitenkin muuttuivat.

Syy keskustelupalstan poistamiselle oli yksinkertaisesti käytön vähäisyys; 2000-luvun kulta-aikoina foorumille tuli satoja viestejä päivässä, mutta somen yleistymisen myötä määrä on romahtanut merkittävästi eikä nykyään välttämättä päivässä tule yhtäkään viestiä koko keskustelupalstalle. Lisäksi yksi syy varmasti foorumeiden kuolonkamppailuille on se, etteivät keskustelupalstat ole oikein mobiiliystävällisiä eli nykyiseen app-kulttuuriin sopivia.

Syksyn aikana kuitenkin virisi keskustelu aiemmin kotisivujamme ylläpitäneen Beyond Creativen Jaredin kanssa foorumin tulevaisuudesta ja Jaredin ehdotuksesta päätimme, että foorumin tietokanta siirretään uudelle alustalle TapaTalkiin, joka myös mahdollistaa foorumin käytön mobiili-appina. Herppi.netin foorumi tulee siis olemaan lähitulevaisuudessa jälleen harrastajien käytössä SHH ry:n ja Beyond Creativen yhteistyöllä.

Foorumin hiljaiselon sijaan keskustelualueen kauppatori on ollut melko aktiivisella käytöllä, joten yhdistys päätti vastata tähän kysyntään ja on luomassa uutta helppokäyttöistä myyntipalstaa kotisivuille. Myyntipalstan aukeamisesta tiedoitetaan erikseen yhdistyksen Facebook-sivuilla.

Myös kotisivut olivat siis uudistuksen alla ja uuden ilmeen lisäksi sivuille on vihdoinkin alettu keräämään päivitettyjä hoito-ohjeita yleisimmistä lemmikkinä pidettävistä matelijoista, sammakkoeläimistä ja selkärangattomista. Kun matelijaharrastus laajenee ja eläimistä opitaan koko ajan lisää, myös niitä koskevat hoito-ohjeet päivittyvät nopeaa tahtia, joten 2000-luvun alkupuolella tehdyt hoito-ohjeet ovat auttamattomasti vanhentuneita.  Haluamme siis tarjota harrastajille päivitettyä tietoa suomen kielellä. Ehdotuksia listasta puuttuvien lajien hoito-ohjeista voi tarjota julkaistavaksi sähköpostilla shh(at)herppi.net.

Internetissä tapahtuneiden muutosten lisäksi pieniä uudistuksia tapahtui myös yhdistyksen ytimessä. Näinä aikoina kun uuteen eläinsuojelulakiin on kaavailtu positiivilistaa eksoottisista eläimistä, on yhdistyksen aktiivisuus ja asiantuntijuus ensisijaisen tärkeää. Sen vuoksi olemme erittäin iloisia, että saimme hallitukseen mukaan pitkän linjan ”myrkkyharrastajan”* Christian Moisanderin. Christian valittiin samalla yhdistyksen myrkkyvastaavaksi*, eli hän edustaa yhdistyksessämme myrkyllisten eläinten vastuullista harrastamista ja on tarvittaessa käytettävissä ongelmatilanteissa.

Ja viime vuosien tapaan, tänäkin vuonna Suomen Herppiharrastajat ry on ollut näkyvästi esille erilaisilla messuilla ympäri Suomen. Huhtikuussa yhdistys edusti Helsingin Eläinystäväni-messuilla, syyskuun alussa taas oli vuorossa ihan uudet Lemmikki Tampere 18 – messut ja syyskuun loppupuolella järjestettiin jälleen Hyvinkäällä Suomen tällä hetkellä ainoat matelijamessut. Jotta messuilut sujuisivat mahdollisimman jouhevasti jatkossakin, niin tänä vuonna päätimme perustaa yhdistykselle oman messutiimin, jota vetää yhdistyksen varapuheenjohtaja Mirva Vuotovesi. Messutiimin tarkoituksena on vastata yhdistyksen messuosastoista eri tapahtumissa, sekä hoitaa yhdistyksen myyntituotteita. Tämän vuoden näyttöjen perusteella voidaan todeta, että messutiimille todellakin oli tarvetta ja tiimi toimi loistavasti!

Paljon on siis tapahtunut, mutta töitäkin saa vielä tehdä, etenkin yhteiskunnallisten vaikuttamisen lomassa. Mutta näistä lisää aikanaan.

Marjo Suvanto
puheenjohtaja, Suomen Herppiharrastajat ry

*Myrkky-sanaa käytetään kuvaamaan myrkyllisiä eläimiä, kuten myrkkykäärmeitä, skorpioneja ja tarantulia.

Minilajiesittelyt

Tieteellinen nimi: Testudo horsfieldii
Yleisnimi: Nelivarvaskilpikonna
CITES / EU-liite: CITES II, EU B-liite, tarvitsee alkuperätodistuksen
Levinneisyys: Kaspianmeren etelä- ja itäpuolelta Länsi-Kiinaan asti
Elinympäristö: Aavikot ja arot, hiekkaiset ja saviset alueet
Koko täysikasvuisena: Naaraat 15-25 cm ja painoa kilon molemmin puolin. Koiraat hieman pienempiä. Lue lisää

Parta-agaman poikasen hoito lyhyesti

Minihoito-ohje poikaselle:

Ruokinta:

  • 6kk ikään asti 2x päivässä hyönteisiä (sirkat, madot, vahakoit, torakat tms) ja tuoretta salaattia (mm. LolloRosso) joka päivä tarpeeksi pieneksi silputtuna
  • Hedelmiä ja marjoja max 2x vkossa (kiellettyjen listalla mm. pinaatti, persilja, avokado, sitrushedelmät)
  • Pölytä hyönteiset vitamiinijauheella 1-2 kertaa viikossa, muuten kalkilla.
  • Pidä kalkkia erikseenkin tarjolla koko ajan.
  • Puoleen vuoteen asti voit pitää matoja tarjolla koko ajan.

Lue lisää

Parta-agama

Hoito-ohjeet parta-agamalle (bearded dragon, Pogona vitticeps).
Ohjeet pätevät myös kääpiöparta-agamiin (Pogona henrylawson)

Parta-agama on kotoisin Australian itä- ja keskiosista. Se elää aroilla ja puoliaavikoilla. Elinympäristö on luonnossa kuiva, joten terraariokin tulee luoda sellaiseksi. Lue lisää