Ruusuboa


RUUSUBOA – Lichanura (ent. Charina) trivirgata ssp. 


ULKONÄKÖ JA KOKO

Aikuisena n. 70-90cm. Ruumis on muodoltaan melko tukevarakenteinen ja ruusuboalla on pieni pää vankkaan ruumiiseensa nähden. Väritys vaihtelee mustavalkoraidallisesta kuparinruskean harmahtavaan ja vaaleanpunaiseen, aina alalajista ja lokaliteetista riippuen. Ulkomailla ruusuboista on myös jalostettu erilaisia värimuotoja, kuten esimerkiksi anerytistinen sekä amelanistinen (albino).


ELINIKÄ

 Noin 15-30v, jopa vanhempia yksilöitä on tavattu vankeudessa.


L.t.t.poikanen3[2409]


ELINALUE LUONNOSSA

Ruusuboa on ainoa Yhdysvaltojen alkuperäinen boalaji. Niitä löytyy kuivilta, karuilta vuoristoalueilta ja laaksojen rinteiltä Yhdysvaltojen länsiosista, Meksikosta ja Bajasta aina Arizonan aavikoille ja Kalifornian kukkuloille saakka. Ruusuboista löytyy useampia alalajeja, kuten Meksikon ruusuboa (L.t.trivirgata), Aavikkoruusuboa (L.t.gracia), sekä Kalifornian rannikkoalueilla asuva Keski-Bajan ruusuboa L.t.saslowi. Usein matelijaharrastajat käyttävät tieteellisiä nimiä sekaannusten välttämiseksi. Kaikilla alalajeilla ei ole suomennettua nimeä, eikä alalajeja mielellään risteytetä keskenään lajin tulevaisuuden takaamiseksi.

HOX! Ruusuboa kuuluu kansainvälisessä CITES-lainsäädännössä B-liitteeseen, eli se vaatii aina itselleen alkuperätodistuksen.


TERRAARIO

Yhdelle yksilölle käy noin 70 cm leveä, 40 cm syvä ja 30-40 cm korkea terraario. Vaikka ruusuboat tykkäävät kiipeillä jonkin verran, niin tärkeintä on kuitenkin terraarion pohjapinta-ala. Pohjamateriaalia saa olla paksulti, sillä ne tykkäävät kaivautua siihen. Sopivaa pohjamateriaalia ovat esimerkiksi talouspaperi (poikasilla tai karanteenissa), Snake Chips/Snake Aspen tai sekoitus kuivattua Plantation Soilia, kuorikatetta ja pölisemätöntä hiekkaa. Myös ruusuboien luonnonmukaista elinympäristöä mukailevat kalliot ja kivikkoiset jyrkänteet voi järjestää terraarioon kivien tai laastilla käsiteltyjen styrokspalojen avulla. Vain mielikuvitus on rajana. Mikäli terraarioon tekee kivikkoisia kasoja, ne kannattaa liimata yhteen, jotta eivät romahda ruusuboan päälle.


RUOKAVALIO

Pakasteesta sulatettuja jyrsijöitä.


L.t.t.poikanen2[2408]


LÄMPÖTILA, KOSTEUS JA VALAISTUS

Ruusuboien hoito on melko samanlaista kuin viljakäärmeillä. Lämpötilat saavat nousta päiväsaikaan lämmittelypaikalla yli 30°C saakka ja viileässä päässä olla noin 21-23°C. Yöllä voi olla viileämpää. Korkealla kallioisissa vuoristoissa yölämmöt laskevat joskus jopa +10°C tai alemmas. Lämmittelypaikan voi helpoiten järjestää sopivan tehoisella lämpömatolla tai kaapelilla ja termostaatilla. Sekä lämpimässä, että viileämmässä päässä tulee olla sopivasti piilopaikkoja, sillä ruusuboat viihtyvät niissä etenkin päiväsaikaan.

Ruusuboat (etenkään aavikkoruusuboat) eivät kestä juurikaan ylimääräistä ilmankosteutta, sillä siitä voi seurata niille helposti hengitystietulehdus. Tästä syystä hyvä ilmanvaihto ruusuboien terraariossa on tärkeää. Pieni vesikuppi terraariossa riittää, eivätkä ne tarvitse ns. wetboksia, kuten jotkin muut lajit. Mikäli huomaa nahanluonnin lähestyvän voi terraariota sumuttaa kevyesti parina iltana, mutta tämä edellyttää hyvää ilmanvaihtoa. Yleensä ne luovat nahkansa ongelmitta. Valaistuksena ruusuboille riittää vuorokausirytmin saamiseksi huoneenvalo tai ledivalolista. Ruusuboat pitävät talvella mielellään ns. talvilevon, jolloin ruokinta lopetetaan hyvissä ajoin, lämmöt lasketaan alemmas, vuorokausirytmiä lyhennetään ja lopulta valot sammutetaan kokonaan. Tämä onnistuu kotioloissa ilman viileäkaappiakin, mutta mikäli halutaan lisäännyttää lajia, vaatii se usein kunnollisen talvilevon järjestämisen oikeissa olosuhteissa. Joskus saattavat itsestään lopettaa syömisen talven ajaksi taikka helmi-toukokuussa, jolloin niillä on lisääntymisaika.


KÄYTTÄYTYMINEN

Ruusuboa on rauhallinen, pääosin hämäräaktiivinen laji. Sitä saattaa myös nähdä liikkeellä päiväsaikaan, etenkin keväisin kun lisääntymiskausi on käsillä tai kun boa on nälkäinen. Laji lisääntyy suhteellisen helposti vankeudessa, mikäli oikeanlainen talvilepo järjestyy. Ruusuboa on rauhallinen käsiteltävä, kunhan käärme ensin huomaa, että lähestyvä asia onkin käsi eikä ruoka. Ne ovat ahneita syömään. Ruusuboa on oikein sopiva laji aloittelevallekin harrastajalle!


SAIRAUDET

L.t.t.poikanen1[2405]

Yleisesti ottaen ruusuboat sairastavat harvoin. Yleisin oire on syömättömyys. Mikäli ruusuboa kieltäytyy ruuasta, kannattaa miettiä ovatko olosuhteet oikein. Myös vuodenaika (kevät) voi vaikuttaa. Joskus ruusuboat myös stressaavat liiallisesta käsittelystä tai yhtäkkisestä ympäristönmuutoksesta, etenkin poikasena. Tähän auttaa käärmeen oma rauha ja aika. Koska ruusuboan poikaset syntyvät yleensä loppusyksystä, monet kasvattajat pitävät niitä ensimmäisen talven yli itsellään ennen luovuttamista uuteen kotiin. Tämä juurikin mahdollisen talvilevon järjestämisen tai poikasen toimimisen varmistamisen takia. Joskus ulkomailta hankitun ruusuboan kanssa saattaa olla ongelmia pakastetun ja sulatetun jyrsijän syömisen opettelun kanssa (joissakin paikoissa ulkomailla syötetään yhä eläviä jyrsijöitä).

 

Mikäli sinulla on ongelmia oman ruusuboasi kanssa, kannattaa kääntyä muiden ruusuboaharrastajien puoleen ja kysyä heiltä neuvoja.

©Heidi Heikkinen – 2019


 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s