Parta-agama ja kääpiöparta-agama


Hoito-ohjeet parta-agamalle (bearded dragon, Pogona vitticeps).
Ohjeet pätevät myös kääpiöparta-agamiin (Pogona henrylawsoni)


YLEISTÄ

Parta-agama on kotoisin Australian itä- ja keskiosista. Se elää aroilla ja puoliaavikoilla. Elinympäristö on luonnossa kuiva, joten terraariokin tulee luoda sellaiseksi.

Parta-agamat kuuluvat suosituimpiin lemmikkiliskoihin Suomessa ja maailmallakin se on ehdoton ykkössuosikki. Laji on helppohoitoinen, joka sopii aloittelevalle harrastajalle, lajista on iloa ja haastetta myös kokeneemmalle harrastajalle.

Parta-agamat ovat luonteeltaan useimmiten hyvin rauhallisia ja erittäin helposti kesyyntyviä ja sietävät käsittelyä melko paljonkin (vaikkakaan ei siitä pitäisi) ja on erittäin harvoin aggressiivinen omistajaansa kohtaan. Poikasena parta-agamat ovat erittäin vilkkaita ja aikuisuutta kohden mennessä rauhoittuvat.

Parta-agamalle voi jopa opettaa yksinkertaisia asioita, joita nämä mainiot liskot oppivatkin hyvin helposti. Muun muassa omat kulkureitit terraarioista ja sieltä omistajan syliin hyppääminen ovat mainioita esimerkkejä tästä. Parta-agamat oppivat kaikenlaista matkimalla sekä katsomalla mitä joku muu tekee. Ne oppivat myös tunnistamaan omistajansa ja voivat vieraan sylissä käyttäytyä hyvinkin erilailla. Tämä on syytä muistaa, kun annat eläimen vieraan syliin!


ELINIKÄ

Parta-agamat elävät keskimäärin 6-10 vuotta. Liskon elinikään voit itse vaikuttaa. Hyvä, monipuolinen ravinto ja vitamiinit sekä kalsium takaavat poikaselle hyvän kasvun ja vaikuttavat suotuisasti elinikään. Hyvällä hoidolla lisko voi elää jopa yli 10 vuotiaaksi. Yksipuolisella ravinnolla on kauaskantoisia seurauksia, parta-agamat saavat herkästi rasvamaksan, joka lyhentää elinikää merkittävästi. Samoin ylensyöttämiseen ei kannata sortua, sinä olet liskon ja ruokakipon välissä ja pystyt hyönteisten määrää säännöstelemään. Jotkut yksilöt söisivät vaikka itsensä halki.


partisvauvatRyhmä parta-agaman (Pogona vitticeps) poikasia. ©Taru Putkuri


KOKO

Täysikasvuinen parta-agama voi kasvaa yli 50cm mittaiseksi, toisten jäädessä selkeästi lyhyemmiksi. Esimerkiksi 35cm pituinenkin lisko on aivan normaalimitoissa. Lisäksi parta-agamien paino voi vaihdella hyvinkin paljon, kevyimpien aikuisten ollessa alle 300 gramman painoisia ja isoimpien kaverusten taas ollessa yli 600 gramman painoisia. Laji on nopeasti kasvava ja saavuttaakin melkein täyden pituutensa jo vuoden iässä, vaikkakin kasvu jatkuu aina kahteen ikävuoteen saakka. Hyvä ja monipuolinen ruokinta poikasena takaa hyvän ja terveen kasvun ja antaa poikaselle hyvät lähtömahdollisuudet terveeseen ja normaaliin kehitykseen.


TERRAARIO

Parta-agama on päiväaktiivinen, puolikiipeilevä laji. Terraarioon pitäisikin luoda samankaltaiset olosuhteet kuin luonnossakin elävillä yksilöillä on, joten terraariosta tulisi tehdä aavikkoinen; kiviä (niin isoja, jotta eivät pysty niitä nielemään), hiekkaa ja halutessaan voi myös laittaa jonkinlaisia kuivanmaan kasveja (elävät kasvit saattavat tulla syödyksi, joten huolehdithan, etteivät ne ole myrkyllisiä!). Jonkun verran myös kiipeilymahdollisuuksia on hyvä luoda terraarioon, koska parta-agamat tykkäävät maata korkeammalla katsellen ja seuraten sieltä ulkopuolisia tapahtumia. Nämä liskot ovat erittäin ketteriä kiipeilemään joka paikkaan, eivätkä välttämättä osaakkaan laskeutua turvallisesti kiipeämästään paikasta, eli ei kannata luoda liian korkeita kiipeilymahdollisuuksia näille veikeille liskoille onnettomuuksien välttämiseksi.

Alle puolivuotiaille liskoille on kuitenkin syytä laittaa pohjamateriaaliksi matto tai paperi tms., koska poikasena parta-agamat ovat erittäin uteliaita ja maistelevatkin kaikkea mahdollista. Tällä toimenpiteellä vältetään turhat suolitukokset, joihin pieni lisko pahimmillaan saattaa jopa menehtyä.

Terraarion kokosuositus on aikuiselle yksilölle n. 150x50x50cm kokoinen, yhdelle kääpiölle taas riittää hyvinkin 80-100cmx45x45cm. Parta-agamat tarvitsevat vahvan UVB-valaistuksen, ja UVB-putken tulisi olla vähintään 10-12%. Putken pituuden tulee olla suunnilleen 2/3 osa terraarion pituudesta. UVB-putki on syytä vaihtaa puolen vuoden-vuoden välein, sillä ne eivät tuota ikuisesti UV-säteitä.

Poikasen tilavaatimus on huomattavasti pienempi. Pienen poikasen voikin huoletta asuttaa puolet pienempään terraarioon ja parta-agaman kasvaessa terraarion kokoa kasvatetaan. Pieni poikanen saattaa liian isossa kokea turvattomuutta, joka ilmenee pelokkuutena, syömättömyytenä sekä sillä, että poikanen on arka ja piileskelee lähes koko ajan.

Terraarioon luodaan paikka lämmittelyyn, sekä viileämpi puoli. Lämpöpaikalla lämpö on n. +40 astetta ja viileämmässä päässä n. 24-27 astetta. Lämmittelypaikalla tulee olla tuo +40 astetta, koska jopa muutamankin asteen pudotus vaikuttaa ruoansulatuksen heikentymiseen ja saattaa sitä kautta aiheuttaa myös muita ongelmia ja mahdollisesti jopa sairauksia. Myös vähemmän puhuttu yölämpö on merkityksellinen, joka vaikuttaa epäsuotuisasti pudotessaan reilummin alle 20 asteen.


RUOKAVALIO

Parta-agamat ovat sekasyöjiä. Ravintoon kuuluvat erilaiset elävät hyönteiset, kuten sirkat, lokustit, jauhomadot (isot sekä pienet), torakat, silkkiperhosen toukat, vahakoin toukat sekä myös erilaiset salaatit. Salaattia valitessa on syytä muistaa suosia enemmän punertavia salaattilajeja (sisältävät enemmän vitamiineja yms.), joista mainittakoon mm. LolloRosso. Erilaisia sitrushedelmiä lukuunottamatta hedelmiä/marjoja voi tarjota kerran viikossa, mikä kuitenkaan ei ole välttämättömyys.

Karkeasti jaoteltuna hyönteisen ja kasvisten suhteellinen prosentuaalinen osuus poikasilla on 90%/10% eli 90% ravinnosta koostuu erilaisista hyönteisistä ja kasvisten määrä taas on 10%. Aikuisena suhde menee jotakuinkin 50% hyönteisiä ja 50% kasviksia. Aikuiselle tarjotaan joka päivä tuoretta salaattia ja joka toinen tai kolmas päivä lisäksi erilaisia hyönteisiä. Talven lähestyessä hyönteisten antoa voi tuostakin hieman vähentää, riippuen liskon aktiivisuudesta.

On syytä todellakin muistaa, jotta laji on myös aikuisena sekasyöjä ja näin ollen tarvitsee myös aikuisena eläviä hyönteisiä!

Vitamiinilisäys viikottain valmistajan suositusten mukaisesti ja jauhemaista kalkkia koko ajan tarjolla erillisessä kipossa!

Parta-agamat pitävät myös omaehtoisia paastoja, varsinkin keväisin ja syksyisin talvilevon lähestyessä. Näiden aikana omistajan kannattaa tarkkailla tilannetta ja juottaa kaveruksia tarvittaessa, pakkoruokintaan ei ole syytä ryhtyä liskon voidessa muuten hyvin. Nämä paastot ovat ihan luonnollisia parta-agamille, joista ei ole syytä olla huolissaan.


partispoikanen


TALVILEPO

Parta-agamat viettävät myös talvilepoa, jonka kesto voi vaihdella hyvin paljon, muutamasta viikosta useampaan kuukauteen. Talvilevon aikana omistajan tehtävänä on herätellä kaverusta muutaman viikon välein juomaan ja samalla tarkastetaan, että lisko voi hyvin. Valaistus sammutetaan ja terraario kannattaa myös peittää, jotta turha ulkopuolelta tuleva valo ei häiritse talvilepoa. Päivittäin kannattaa tarkastaa, että onko parta-agamasi herännyt. Heräämisen huomaa siitä, että lisko on tullut pois piilostaan ja on silmät auki ihmettelemässä pimeässä terraariossaan.

Ruokinta aloitetaan talvilevon jälkeen hyvin varovasti.


KÄYTTÄYTYMINEN

Parta-agama voi vaalentaa tai tummentaa väritystään riippuen tilanteesta. Jos lisko on innoissaan jostakin, se voi olla vaaleampi, kun taas suuttuessaan lisko voi vetää parran hiilenmustaksi. Parran mustuminen voi liittyä myös sairauteen, toisaalta lisko voi tehdä sitä myös ihan muuten vain. Lisko menee tummemman sävyiseksi kerätessään lämpöä elimistöönsä ja kun se saavuttaa sopivan lämmön itselleen, se yleensä palaa normaalin väriseksi. Lisko voi myös mennä harmaaksi, joka liittyy läheisesti nahanluontiin.

Parta-agamat, varsinkin koiraat nyökyttelevät ja pullistelevat partaansa ja usein myös mustuttavat sen rinnuksia myöten. Tämä on yksi tapa mm. liehitellä naaraita, taikka ottaa mittaa toisesta koiraasta, tai muuten vain hieman isotella.

Naaraiden tapa vastata nyökytykseen on etujalan heilutus, joka näyttääkin varsin hauskalta, aivan kuin lisko heiluttaisi kättään.


NAHANLUONTI

Parta-agamat vaihtavat nahkaansa aina tarvittaessa, poikasena hyvinkin tiuhaan tahtiin. Iho muuttuu vaaleanharmaaksi, se voi olla myös kovan tuntuinen ja repsottaa sieltä täältä. nahka voi myös vaihtua esim. vaikka jaloista. Liskoa ei tarvitse auttaa nahanluonnissa, se osaa luonnostaan tehdä sen itse. Nahkoja ei saa missään nimessä mennä repimään irti. Jos jonkin paikan luominen ei onnistu liskolta itseltään, voi sitä auttaa esim. kostuttamalla irti lähtevää nahkaa suihkuttamalla tai kylvettämällä, jolloin se on helpompi saada liskon itse irti. Joskus nenään tai hännänpäähän voi jäädä vanha nahka kiinni, tällöin on syytä kostuttaa tuota vanhaa nahkaa niin kauan, että se irtoaa, hännänpäätä voi myös kevyesti hieroa, jos lisko tähän suostuu. Nenästä ei saa koskaan mennä repimään ”tötteröitä” irti, jotta nenä ei vaurioidu.


MUUTA YLEISTÄ

Ja mikä on syytä kaikkien parta-agamien omistajien muistaa on, että liskoa EI SAA IKINÄ kääntää selälleen! Parta-agamat eivät pysty hengittämään laisinkaan selällä ollessaan ja se on täten erittäin vaarallista.

Kun olet hankkimassa itsellesi parta-agaman poikasen, niin on syytä kiinnittää huomiota poikasen yleiseen vireyteen sekä kokoon. Älä osta liian pientä poikasta! Yleisesti ottaen on pidetty suositeltavana, että poikasen pituus olisi nenästä hännänpäähän vähintään 16cm ja ikää minimissään 6-8 viikkoa.

Näitä noudattaessasi vältyt mahdollisilta turhilta suruilta ja murheilta.

Heikoimmat poikaset yleensä menehtyvät luonnollisesti ennen 6-8 viikon ikää, joten nuoremman/pienemmän ostaessasi otat riskin.


PARTA-AGAMAN POIKASEN HOITO LYHYESTI

Minihoito-ohje poikaselle:

RUOKINTA

  • 6kk ikään asti 2x päivässä hyönteisiä (sirkat, madot, vahakoit, torakat tms) ja tuoretta salaattia (mm. LolloRosso) joka päivä tarpeeksi pieneksi silputtuna
  • Hedelmiä ja marjoja max 2x vkossa (kiellettyjen listalla mm. pinaatti, persilja, avokado, sitrushedelmät)
  • Pölytä hyönteiset vitamiinijauheella 1-2 kertaa viikossa, muuten kalkilla.
  • Pidä kalkkia erikseenkin tarjolla koko ajan.
  • Puoleen vuoteen asti voit pitää matoja tarjolla koko ajan.

Hyönteisiä voi poikasen antaa syödä niin paljon kuin jaksaa aina ruokintakerroilla, pidä kuitenkin kohtuus mielessä, eli sirkkojakaan ei kannata antaa yli kahtakymmentä.

Muista, että alle vuoden ikäiselle parta-agamalle on hyvä pitää nyrkkisääntönä se, että sirkat/torakat eivät saa olla isompia kuin mitä liskon silmien väli on. Tämä ei koske matojen pituutta! Liian suuri ruoka poikaselle voi aiheuttaa pahimmillaan takaraaja-halvauksen.

Jos ruoka tulee sulamattomana ulos, tarkista ensimmäiseksi lämmöt. Myös liiallinen ahminen aiheuttaa tämän, jolloin ruoan määrää on syytä vähentää hieman antokerroilla. Mieluummin vähän ja useasti, kuin liian paljon kerralla.

Suihkuta poikasta kerran päivässä vedellä. Nahanvaihtojen aikaan vaikka kaksikin kertaa.


partispoikasia©Taru Putkuri


TERRAARIO

Terraario parta-agama poikaselle esim 80x40x50cm, aikuisena esim.150x50x50cm. Kääpiö parta-agama poikaselle taasen riittää hyvinkin 60x40x40 kokoinen terraario, aikuisena kääpiölle riittää 80-100cm pituinen terraario.

Älä laita kääpiöparta-agaman poikasia liian isoon terraarioon! Pienemmän tilan voi myös muokata isommasta terraariosta kätevästi väliseinällä, jolloin voi suoraan hankkia isomman terraarion ja suurentaa sitä pikku hiljaa pienokaisen kasvaessa. Terraariosta kannattaa peittää kolme seinää siten, että vain etuseinä jää läpinäkyväksi, jolloin poikanen näkee ympärillä tapahtuvat asiat. Näin poikanen, ja miksei aikuinenkin, tuntee terraarion turvallisemmaksi.

Parta-agamankaan poikasta ei kannata heti laittaa isoon terraarioon, koska se tuntee hyvin usein turvattomuutta liian isossa terraariossa. Tällöin poikanen piilottelee, on arka sekä ei suostu juurikaan syömään.

 

VALAISTUS JA LÄMPÖ

  • Vähintään UVB 10.0 putki, esim.Arcadia D3+ 12% on erittäin hyvä parta-agamille
  • Lämmittelypaikalla lämpö n. 40 astetta.
  • Yölämpö näyttelee myös suurta osaa parta-agaman hyvinvoinnissa, sen laskiessa liikaa vaikkuttaa se epäsuotuisasti ruokahaluun sekä yleiseen vireystilaan.
  • Mikäli yölämpö tippuu liikaa, on sitä syytä yrittää nostaa vaikka yöksi päälle laitettavalla lämpömatolla.
  • Valoja pidetään päällä 12-14h/vrk. talvella valojen päällä pitoa voi hieman vähentää, mutta huom! vain aikuisilla yksilöillä (ja silloinkin valot ovat väh. 10h/vrk päällä).

SISUSTUS

  • Piiloja
  • Laakea vesikuppi
  • Kalkkikuppi
  • Matokuppi
  • Salaattiastia
  • Kasveja
  • Liaani, luonnon korkkikaarna tms. ovat oikein hyviä sisutuselementtejä

Pohjamateriaali puoleen vuoteen asti paperi, muovimatto tai vastaava. Puolivuotiaalle voit vaihtaa hiekan pohjamateriaaliksi.

Hakkeet, pienet kivet tms. ovat vaarallisia pohjamateriaaleja, niitä ei pidä käyttää laisinkaan!

Muistathan myös, ettet haksahda vahingossakaan kalkkihiekkaan! Se ei sula liskon elimistössä, vaikka toisin väitetään.

Normaalisti poikanen ulostaa kerran (tai kaksi) päivässä, verrannollinen syötyyn määrään. Jo ½-vuotiaana ulostamisväli pitenee, aikuisella se voi olla olla parikin viikkoa.

Jos poikasella menee useita päiviä ilman ulostusta ja se on syönyt kuitenkin reippaasti ja paljon, niin ota yhteyttä, kerron mitä voit tehdä.

Ensimmäiseksi on kuitenkin aina syytä tarkastaa lämmöt terraariossa mittarin avulla, jotta lämmöt eivät ole liian korkeat taikka matalat. Myös yölämpö on hyvä ottaa huomioon, joka olisi syytä olla noin 25 astetta.

Alussa toki voi mennä useitakin päiviä ilman, että on syytä huoleen. Yksilöiden välillä on myöskin eroja, toiset ulostavat harvemmin, väli voi olla useita päiviä. Myös ruoan määrä vaikuttaa asiaan.

Alussa varmastikin uudessa paikassa poikanen on hämillään ja saattaa mennä jokunen päivä, jotta suostuu edes syömään. Tällöin huolehdi riittävästä nesteen saamisesta, esimerkiksi vaikka suihkuttamalla.

Poikasen kannattaa antaa tutustua uuteen kotiinsa rauhassa muutamia päiviä, väkisin ei missään nimessä kannata terraariosta ottaa, jotta ei opi pelkäämään sitä.

Tässäkin kannattaaa noudattaa sitä, että ”hiljaa hyvä tulee”.

©Taru Putkuri – 2018


kapparipariKääpiöparta-agamapariskunta (Pogona henrylawsoni) ©Taru Putkuri