Piikkihäntäagama

Perushoito-ohjeet Uromastyx- ja Saara-sukujen piikkihäntäliskoille

Yleistä

Uromastyx ja Saara ovat Afrikan ja Aasian aavikko- ja puoliaavikkoalueilla eläviä Agamidae-heimoon ja Uromastycinae-alaheimoon kuuluvia liskosukuja, joiden tunnetuin piirre on piikikäs häntä ja josta ne myös ovat saaneet suomenkielisen kutsumanimen: piikkihäntäagama/piikkihäntälisko. Piikkihäntäagamat ovat kooltaan keski- ja suurikokoisia ja ne elävät maassa, sekä maan alle kaivamissaan luolissa ja/tai kivikoissa, mutta jotkin lajit ovat taitavia myös kiipeilemään esimerkiksi puihin. Molempien sukujen kaikki lajit ovat kasvinsyöjiä syöden aavikoiden ja karujen alueiden niukkaa kasvustoa silloin kun sitä on saatavilla.

Uromastyx-sukuun kuuluu tällä hetkellä 15 lajia, joista neljällä on lisäksi kahdesta neljään alalalajia. Lajit ovat karkeasti lajiteltu kolmeen kompleksiin; aegyptia, acanthinura ja ocellata. Vuoteen 2009 asti myös Saara-suvun kolme lajia, asmussi, hardwickii ja loricata, ajateltiin kuuluvan Uromastyx-sukuun, mutta nykyään ne luetaan omaksi suvukseen. Uromastyxien elinalueeseen kuuluu Pohjois-Afrikan, Keski-Afrikan pohjoisosan ja Afrikan sarven kautta Arabian niemimaalle aina Iraniin asti. Saara-suvun liskoja esiintyy Irakissa, Etelä-Iranissa, Afganistanissa, Pakistanissa ja Intian Rajasthanin, Gujaratin sekä Uttar Pradeshin osavaltioissa.

Kaikki piikkihäntäagamat kuuluvat CITES-sopimuksen II-liitteeseen ja EU:n B-liitteeseen. Monen lajin populaatio on luonnossa pienentynyt lemmikkikaupan myötä, esimerkiksi vuosien 1977–2005 aikana yli 367 000 piikkihäntäagamaa kerättiin luonnosta kansainvälisille lemmikkimarkkinoille. Tämän lisäksi paikalliset ihmiset metsästävät piikkihäntäagamia lihan, perinteisen lääketieteen sekä nahan vuoksi.

Piikkihäntäagama lemmikkinä

Uromastyx- ja Saara-suvun liskot ovat melko vaativia lemmikkejä suuren tilantarpeen ja olosuhdevaatimusten vuoksi. Lisäksi verrattuna vaikkapa parta-agamaan, piikkihäntäagamat eivät yleensä ole sosiaalisia ihmisiä kohtaan vaan epäileväisiä ja jopa arkoja; jotkut yksilöt juoksevat piiloonsa jo pelkästään ihmisen astuessa huoneeseen, jossa terraario on. Lajien ja yksilöiden välillä on kuitenkin paljon eroavaisuuksia mm. käyttäytymisen ja luonteen suhteen, ja suurin osa liskoista sietää kyllä katselijoita. Ja katselulemmikkejä piikkihäntäagamat ennen kaikkea ovatkin; sosiaalisiakaan yksilöitä ei pysty kauaa pitämään poissa terraariosta, koska normaali huoneenlämpö on niin matala, että lisko nukahtaa. Näitä eläimiä saakin pitää maksimissaan 5-10 minuuttia kerrallaan poissa terraarion lämmöstä.

Katselulemmikkeinä Uromastyxit ja Saarat ovat kuitenkin erinomaisia. Ne ovat päiväaktiivisia, yleensä touhuilevat paljon pitkin päivää (kiipeilevät tai kaivelevat), paistattelevat näkyvillä ja etenkin koiraat ovat useassa lajissa todella näyttävän värisiä. Piikkihäntäagamat ovat myös pitkäikäisiä ja oikealla hoidolla saattavat elää jopa 30–40 vuotta.

HUOM. Nämä hoito-ohjeet ovat yleispätevät. On siis erittäin suositeltavaa ottaa selvää lajikohtaisista tarpeista ja luonnollisista olosuhteista terraariota sisustettaessa. Esimerkiksi jotkin lajit ovat erittäin taitavia kiipeilemään, jolloin minimiä korkeampi terraario hyvine kiipeilypuineen ja -taustoineen tulee tarpeeseen.

Kompleksit ja lajien esiintymisalueet
Yleisimpien terraariossa pidettävien lajien ja alalajien kokoja

©Marjo Suvanto 2018